Sananlaskun mukaan makuasioista ei voi kiistellä. Toiset ovatkin argumentoineet toisin päin, että nimenomaan, juuri ja ainoastaan makuasioista voi kiistellä. Faktoista on vaikea panna kiukuksi, mutta makunsa on jokaisella. Yhteisen sävelen löytäminen voi osoittautua siten hankalaksi, jos joukko on suuri ja kirjava, kuten tuppaa olemaan, ja jos yhteisössä ei kunnioiteta erilaisia makuja, mieltymyksiä ja tapoja. Parhaan ravintolan etsimisessä tärkeä kriteeri on tietysti ruoan maku ja ravintolan ilmapiiri. Makuasioita kumpikin osaltaan, mutta onpa niissä kummassakin kiehtovalla tavalla faktakohtiakin, ainakin skaalan kummassakin ääripäässä. Silti ruokailukulttuuurissa ja kulinarismin ympärillä yleensäkin on aina kilpailtu. Taiteessakin järjesteltään kilpailuja, paras kuva, pihvi tai kakkupala voittakoon!

Kansallisromantiikan panttivangiksi kaapattu ruokakulttuuri

Siinä missä ihmiset ruokailevat kautta maailman, eikä eläimetkään napostelemista yleensä pitkäksi aikaa keskeytä, on ruokailukulttuurista tullut valtioiden kansallista identiteettiä värittäviä elementtejä. Yhä kirjavammassa maailmassa, jossa ihmiset, tavarat ja palvelut liikkuvat yhä aktiivisemmin, kohtavat vanhat kansallisromanttiset ruokakuvastotkin nykyajan globaalit hasteet. Vain harvoin voidaan enää puhua kansallisista ruoka-annoksista aivan samoin kuin yhä useammat ihmisetkin ovat perua kukin vähän sieltä ja toinen tuolta. Ravintolatkin samoin, vaikka ehkä sijaitsevatkin tietyssä maassa ja kaupungissa, toimivatkin lähinnä kulttuurien sulatusuunina, kun asiakkaat, vaikutteet, raaka-aineet ja ruokalistatkin sekoittuvat niin että hyvä tulee. Tällainen on rikkautta ja mieltä ravitsevaa. Erilaisia “Paras Suomalainen” -kilpailuja voikin hyvin haastaa maailmanpolittisesta näkökulmasta. Sellaiset väitteet, kuten, että Suomen parhaassa ravintolassa fine dining sujuu arvokkaassa ympäristössä voi hyvin asettaa kriittiseen valoon tästä näkökulmasta.

Liiketalous ja ruokakulttuuri

Ruokailussa on talouden lisäksi myös sosiaalinen, kulinaristinen ja humaanikin ulottuvuus. Talouden näkymätön käsi keittiössä saattaa jättää pahat maut suihin. Kulinarismi ja ihmisten välinen pyhäksikin ajateltu ruokailutapahtuma ei kuitenkaan alistu talouden väkivaltaisten vaatimusten vietäväksi. Hyvä ravintola, siinä missä myös osa ympäröivää taloutta ja ekosysteemiä, on sosiaalisia sidoksia ja yhteisöä lujittava tekijä. Eikä tarvitse kauaa maailmaa kiertää, kun kuulee jo ihmisten tervehtivän tuntemattomankin tiedustelemalla onko hän syönyt jo, ja että maistuuko hänelle ehkä jonkinlainen hiukopala. Syöminen ja yhdessäolo on paljon muutakin kuin luottokortin heiluttamista ja pompöösejä kustannustehokkaita annoksia. Toki kokinkin ja tarjoilijoiden pitää elantonsa saada, mutta ravintola, joka lain vaatimuksiakin noudattaen keskittyy vain voiton tavoitteluun, saattaa horjahtaa viivan toiselle puolelle ja löytää itsensä herjaamasta ihmisten yhdessäolon ja kanssakäymien mystistä luonnetta.